Täytyy todeta ihan heti että kylläpä se kauan kesti. Löytää liikuntamuoto joka vie täysin mukanaan :) Huh huh sitä ensimmäistä kertaa. Intoa piisasi ja matkaa tehtiin keskellä metsää. Lunta ei nyt jokapaikassa kovin paljoa ollut. Mamma painoi menemään mutkilla mäkeä ylös ja alas. Kas kummaa jalat alkoi huutaa hallelujaa ja takaisinkin piti jaksaa. Eikä edes tietysti juomista ollut mukana. Tiukkaa teki mutta Jee mikä tunne oli päästä lähtöpaikkaan. Harjoittelimme samalla suunnistusta tulevaa varten. Seuraava päivä meni toipuessa ja mieli teki kuitenkin heti uudelleen metsään. Seuraavalla kerralla teimme viisaammin ja otimme eväät mukaan. Nyt oli mukavaa tulomatkakin kun sai voimia pikku tauosta. Kuumaa mehua ja voileipä. Taivas kun ne maistui hyvälle ! 

Aamun hämärissä!

Pupukin pomppasi oksiston alta karkuun pinkaisten. Valkeana kuin lumi. Eipä kerennyt kuvakaan napata.